1920-Iuku

Hyvät metsästysmaat ja kalavedet toivat ihmiset Naruska- ja Tenniöjokivarteen asumaan. Monet sen aikaiset tukkikämpät sijaitsivat sopivasti Naruska - ja Tenniöjokien varressa. Kämpille löytyi käyttöä myös perheitten asuntona.

Naruskan kylän varsinaisesti ensimmäisinä asukkaina voitaneen pitää Matti ja Olga Tomperia perheineen, Kuolajärven kirkolta muuttaneena. Hän siirtyi aikoinaan työn perässä Kuolajärvelle, josta sitten kulkeutui Naruskalle Saukko-ojansuun vaaran juurella joen länsipuolelle jokivarren tuntumassa olevalle tukkikämpälle asumaan. 

Vuosi lienee ollut 1918. Matin vaimo Olga oli aatsinkilaisia. Tuohon tukkikämppään Matti toi Olgansa kanssa kahdeksan "märkää lasta ”.

Aikansa tukkikämpässä asuttuaan siirtyivät Matti ja Olga perheineen reilun penikulman verran pohjoiseen asettuen asumaan nykyisen Onkamon Erkin talon läheisyydessä olevalle tukkikämpälle. Lienee kämppä sijainnut Pystönkosken niskalla. Tukkikämppään oli muuttanut vähää aiemmin Jahvetti ja Liisa Repo. 

Jahvetti luovutti asuntonsa Matille ja Olgalle. Jahvetti itse siirtyi Naruskajokivarteen, lähes kolme penikulmaa alemmas Kuutsisuvannon alapäässä olevaan kämppään. Kämppä saikin nimekseen "Repon kämppä”, jolla nimellä paikka tunnetaan vielä tänäkin päivänä.

Kolmansina asukkaina pidetään Naruskan kairaan asumaan siirtynyt perhe oli Benjam Moilanen Selmansa kanssa vuonna 1919 ja liki samoihin aikoihin, joskin muutamaa kuukautta myöhemmin, Juho ja Iita Pulkkinen, jotka olivat neljänsiä asukkaita alueella. 

Benja ja Selma toivat pesueensa Saukko-ojan suun yläpuolella olevalle tukkikämpälle, jota pitivät asuntonaan muutamia vuosia. Myöhemmin he rakensivat oman talon pari kilometriä jokivartta alas Saukkokankaalle. 

Pulkkisen Juhoja Iita perheineen muuttivat asumaan Naruskalle vuonna 1919. Talo rakennettiin nykyiselle Onkamon Erkin talon paikkeille.

Neljäntenä vakituisesti Naruskan kairaan asumaan muuttanut oli Kotala Antti vuonna 1925. Kota-Anttina paremmin tunnettu. Ensimmäisenä asuntonaan Antilla oli kota. Liekö asuntonaan käyttämästä kodasta saanut lisänimensä Kota- Antti. Työ toi Antin Naruskalle. Tehtävänä Kota- Antilla oli toimia Naruskan tammen vahtina. 

Myöhemmin Antti toi mukanaan vaimonsa Kristiinan. Asuinpaikaksi Antti valitsi Kristiina vaimonsa kanssa Moivaissokka nimisen paikan. Moivaissokka Lapinkielellä tarkoittaa "vaivojen maata”.

Onkamo Erkki ja Liinu tulivat Naruskalle vuonna 1925 . He ostivat talon Juho ja Iita Pulkkiselta. Talon kauppahinnaksi oli sovittu metsästyskivääri. Pulkkiset muuttivat asumaan 1925 Tenniöjokivarteen Torassiolehtoon Liinahattu -nimisen kosken kupeeseen, mihin rakennettiin oma talo.

Tomperit Matti ja Olga muuttivat asumaan Särkelän kylään vuonna 1928.

Matti ja Olga Tomperi, Juhoja Iita Pulkkinen, Benjam ja Selma Moilanen, Erkki ja Liinu Onkamo sekä Antti ja Kristiina Kotala olivat varsinaiset Naruskan kylän ensimmäiset asukkaat.

Kotala Antti, Onkamo Erkki ja Moilasen Benjam perheineen jäivät pysyvästi asuttamaan Naruskaa.

Toimeentulo perheille hankittiin tuolloin monella eri tavalla. Metsästys ja kalastus oli se, mihin ruokatalous pääasiassa nojasi. Metsästä pyydettiin elannoksi linnut, hirvet ja muu riista. Joesta saatiin kalaa.

Siirryttäessä asumaan vakituisemmin hankittiin myös lehmiä talouksiin. Lehmien pito monipuolisti ruokataloutta merkittävällä tavalla. Saattoipa se tuoda lisäansioitakin, kun voitiin myydä ulkopuolelle taloutta muutama litra maitoa, juustoja ja lihaa.

Kun raja Suomen ja Venäjän välillä oli "auki” antoi se mahdollisuuden kaupankäyntiin Venäjän puolelta.

Kota-Antti oli kauppamies. Hän hankki tavaraa myyntiin asti Venäjän puolelta aina Juonnista, Kantalahdesta ja Näsöstä saakka. Myyntiin hankitut tavarat olivat jauhoja, pirtua, kankaita ym. Kaikkea sitä, mitä ei suomalaisilla ollut saatavana. Kauppareissut tehtiin kairan poikki Venäjälle pääasiassa poroilla. Pisimmillään kauppamatka saattoi kestää 2-3 viikkoakin. Venäjältä ostetuista tavaroista osa myytiin edelleen aina Norjaan saakka.

Koijan kyläläisten yhteys Naruskalle oli rakentunut vuosien saatossa hyvien luonnonniittyjen, sekä tukkisavottojen myötä. Kesällä tehtiin Naruskan suunnalla heinät ja talvella oli mahdollisuus ansiotöihin tukkisavottojen myötä.

Jokaisella taloudella oli omat niittynsä. Koijalaiset tulivat yhtä matkaa Puolivälilammelle, missä heinäntekoporukat erosivat itse kukanenkin taholleen. Niemeläisten niityt olivat Sorakkakurussa, Nilitunturin alla ja Puolivälilammilla, Sipolaisten Kiekärövuotsossa ja Käärmeojan suussa. Naruskajokivarressa Kaitaojan suusta ylöspäin oli ensin Santeri Niemelän niityt sitten Matti Niemelän seuraavana Veini Niemelän ja ylimmäisenä joen kahden puolen Anselmi Iivarin niityt.